Voi elämää ja kiirettä, Larsauutisia!

Ei millään meinaa päivissä aika riittää. Lissu kasvaa ja kasvaa ja kasvaa... Ainakin mahanympärys ja kaulan paksuus ja onhan tuota säkäkorkeuttakin tullut mukavasti. Tytöt tallilla sanoi, että eivät oo koskaan nähneet yhtä lihavaa varsaa. Tarvii varmasti ottaa kuvaa aiheesta. Omaan silmään on oikein sopiva, massava varsa. Tuttu, joka on I.P. Lentoa hoitanut joskus kertoi, että ilmeessä on paljon samaa kuin isässään.

Lissulle tulee pikkuveli tai -sisko ensi juhannuksen tienoolla, tällä kertaa Larsista ja saadaan kertaus suoraan Vieteriin. Nyt vaan peukut pystyyn, että varsa on yhtä hieno, kuin Lissukin.

Ei olla kauheasti ehditty touhuta ja harrastaa, mitä nyt päivittäiset talutukset ulos ja sisään. Lissulla alkaa olla vähän virtaskaa, enää ei kävele niin sievästi kuin aiemmin. Jarruttaa kyllä kun riimusta pidättää, mutta aika herkästi keksii syyn lähteä raville.  Jos hakisi sen kameran ja lähtisi metsästämään syysotoksia hevosista, niin saadaan tännekin päivitettyä kuvaa.

Käsihevostelua ja matkustelua mamman kanssa

Muutama ilta sitten päätettiin pukea Lippelle antiikkivaljaat ja laittaa koppakärryt perään. (Kun vihdoin saatiin renkaanlaakerit vaihdettua. ) Lea auttoi valjastuksessa, päänraaputuksia aiheutti solkien puuttuminen, piti vähän soveltaa, että saatiin kaikki remelit edes joten kuten kiinni. Lea päätti paeta paikalta, kun lähdettiin liikkeelle. Epäili, että ainakin antiikkiset ohjat katkeaa, jollei valjastus petä.

Lissu kulki riimussa käsihevosena ja Lippe veti kärryjä korvat hörössä. Pysyi jopa juuri ja juuri käynnissä, kotiin päin ei oikein meinannut käyntiä enää löytyä, mutta kyllä huomaa, että tammalla on ajettu nuorena. Rouva kääntää niin pienessä tilassa, että en olis uskonut. Lissu kulki iloisesti mukana, kuin olisi ennenkin ollut käsihevosena, ei mitään ongelmaa. Tällä kertaa ei vielä autoja kohdattu, ehkä hyvä niin, jää jotain jännitettävää emännälle seuraavaan kertaan.

Sunnuntaina Lippe näytti kiiman ja maanantaina mentiin oriasemalle. Lissu käveli reippaasti autoon iltaruoan houkuttelemana ja seisoi siellä siivoste sillä aikaa, kun emänsä antoi odotuttaa itseän. (Lippe kyllästyi viime kesänä ajeluun, eikä enää halua mennä autoon vaikka aiemmin sen alta on suurin piirtein saanut juosta pois, kun on lastautunut niin reippaasti. Täytyy sanoa, että vähän ottaa päähän, meinaan tuollaista itsepäistä tammaa onkin kiva lastata, kun se sanoo, että en mene ja olishan se kiva, kun näyttäisi hyvää mallia varsalleen.)

Matka sujui hyvin, varsuli seisoi nätisti omalla puolellaan ja katseli maisemia. Perillä saatiin tammat rauhassa ulos autosta ja talutettiin talliin, Lissu oli kuin vanha tekijä, suoraan karsinaan ja syömään heiniä. Kyllä sain taas todeta, että on mulla fiksu varsa. Ja sanotaan suoraan, että jos ei olisi noin hieno ja fiksu, niin ei me sinne oriasemalle oltais mentykään.

Tiistaina ultrattiin, mutta se pahuksen kiima oli jo ohi. Nyt ovat sitten molemmat asemalla odottelemassa, että päästään asiassa eteen päin. Tällä kertaa orivaihtoehtoina olivat viimekesän toinen vaihtoehto Liising ja poikansa Lars. Liisingistä itsestään tykkäsin enemmän, mutta sukunsa puolesta Lars oli houkuttelevampi. Saapa vaan nähdä mimmosta itsepäistä sonnia olen tekemässä, kun kertaus tulee tällä kertaa Vieteriin. Mutta itsepäisistä hevosistahan mä tykkään, kun olen itsekin tällainen kovapää.

Lissua on kehuttu isokokoiseksi ja kuulemma huomaa, että sitä on paljon käsitelty. Mulla taas ihan tyhjä fiilis, kun tammat ei oo kotona, niiden kanssa on niin kiva puuhata. Ei millään malttais odottaa, että pääsee varsan ajo-opettamaan.

Estehyppelyä ja omatoimisuutta

Pitäähän sitä keksiä pientä puuhaa varsalle. Yhtenä päivänä päätettiin sitten irtohyppyyttää Lissu. Emä edellä, Lissu perässä - mikään ei voi mennä pieleen. Paitsi että voi. Lissu onkin alkanut vähän saada omaa päätä ja päätti kolme kertaa mennä kentän langoista läpi ja lähteä laitumelle juoksentelemaan kesken irtohypytyksen. Sieltä laitsalta sitten molempia pyydystettiin, kun eihän nyt Lippe voinut varsaansa jättää, vaan rynni perään.

 

Ai että olikin kivaa kirmata uudella laitumella! 

Lissu-neiti on muuttunut "pikkuvauvasta" touhukkaaksi kakaraksi, metsälenkillä se painoi emän edellä niin, että ratsastajalla oli täysi työ pidellä tammaa, kun se yritti rynniä varsansa perässä. Lissun naaman värityskin on tummunut reilusti, korvien taukset on lähes mustat. Saapa nähdä minkälainen on lopullinen väritys:

Ja lopuksi vielä tyylinäyte:

Upea varsa, kauniit suorat liikkeet. Täytyy yrittää ottaa liikkeessä kuva suoraan edestä tänne blogiinkin. Kyllä emäntä on ylpeä pikkuneidistä. 

Laidunkausi aloitettu, kohta ikää jo 2 kk

Aurinko paistaa ja Lissu kasvaa kohisten. Vuoron perään nousee peppu ja säkä, runkoonkin on tullut pituutta ja tilavuutta,säkäkorkeus on jo 113 cm. Päivittäin kuljetaan ulos ja sisään laitumelta, neiti osaa jo kulkea sievästi vierellä taluttaessa, jopa portilla mennään asiallisesti, vaikka emäntä säheltää lankojen kanssa emän jyrätessä lähimmälle ruohotupolle.

Laitoinpa tuonne suokkiryhmään kuvan, jossa oltiin puettu Lissun selkään Elsa-miniponin satula. Lähinnä sillä ajatuksella, kun noin pieniä totutteluvaljaita ei ole ja aika hauskaltahan tuo "sopivan" kokoinen satula näyttää pikkuvarsan selässä. Ihmeekseni muutamat eivät voineet käsittää, miksi varsalla on jo satula. Arvasin kyllä, että kritiikkiä tulee, mutta mikä siitä satulasta tekee niin "haitallisen"? Joku oli sitä mieltä, että varsojen pitää saada olla varsoja. Kyllä, ihan totta, suurimman osan ajastaan Lissu vietää emänsä kanssa vauvanelämää, mutta onhan paljon helpompi toimia käsitellyn  varsan kanssa, kuin käsittelemättömän.

Lissu on luonteeltaan osoittautunut luottavaiseksi ja rauhalliseksi. Ohiajavalle traktorille pitää hirnua ja kaikki lasten  ja koirien touhut otetaan vastaan rauhallisesti. Kuvattiin Jonnan kanssa videolle vähän touhuilua, Jonna editoi Youtubeen: Lissu vajaa 2kk

Pidetäänkö varsalle kastajaiset?

Jeee, Hippoksen tietokantaan on tullut neidin nimi. https://heppa.hippos.fi/heppa/horse/FamilyInfo,horsesFamily.$DirectLink.sdirect?sp=l2987903035189775070
Julkistetaan se nyt täälläkin:

Lento-Lintu 

Toivotaan että nimi siivittää tamman kunnon vauhtiin, kunhan kasvaa ja aletaan reenaamaan. Ehkä hieman tylsän perinteinen nimivaihtoehto, mutta kunnioittaa vanhempia.

Sain eilen FB:ssä yksityisviestillä ihanan kuvan. Se oli ilman mitään viestiä, mutta tajusin heti, mikä varsa kuvassa on. Yhdennäköisyys Lissuun on valtava:  

Lippehän se siinä. Ihana yllätys, kiitos Virpi! 

Kohta kuukausi varsaneloa

Huomenna täyttää pikkuneiti kuukauden. Sain jopa alkuviikosta laitettua varsomisilmoituksen Hevosjalostusliittoon nimiehdotuksineen, varsan kutsumanimi on nyt Lissu, saas nähdä meneekö nimiehdotus läpi, luulisi menevän, kun on ihan perus, eikä ainakaan sukupostin haulla löytynyt toista samannimistä.

Ollaan varsan kanssa touhuttu jotain melkein joka päivä. Jos ei muuta, niin vähän silitelty ja rapsuteltu, kavioita hipsuteltu. Neiti kasvaa hurjaa vauhtia, tänään pitkällisen jahtaamisen jälkeen sain neidin kiinni ja puin puolitoista viikkoa sitten ostamani sadeloimen sille päälle. Ja kas, loimi oli kutistunut noin viisi senttiä pituudessa! Taitaa olla Lippen maito kermaa. Loimi on ehkä liioittelua, mutta en halua varsaa sisällä seisottaa ja kun lupaili koko päivälle sadekuuroja, niin saapahan ainakin lisää käsittelyä, kun puetaan ja riisutaan mokoma loimi.

Eilen Lippe pääsi ekaa kertaa mammaloman jälkeen ratsun hommiin kentälle. Laitettiin langat, ettei varsa karkaa ja Jonna kiipesi selkään. Rouva nautti silmin nähden ja varsa kaahaili mukana. Yksi yhteentörmäyskin tuli, kun Lissu ei älynnyt jarruttaa ajoissa, sen jälkeen osasi jo varoa. Oli kyllä ilo silmälle, kun tammukoista näki, että hauskaa on.

Ja Youtubesta löytyy pätkä videomateriaalia: https://www.youtube.com/watch?v=JBHcc-IriwM

Varsaelämää

Neitokainen tänään kokonaista 20 päivää. Korkeutta tuntuu tulleen huimasti lisää, syntyessään yletti säkä tuohon lonkkaluun kohdalle, nyt jo navan korkeudella. Taitaa Lippellä olla kermaista maitoa, vaan kyllä sitä vahvasti ruokitaankin. Varsalla on alkanut käsittelykoulu. Jo kolmena päivänä ollaan laitettu riimu ja liina ja menty tuonne laitumelle ihmettelemään emän kanssa. Ekalla kerralla Lippe oli MissJyrä2014 ja esitti myös hepulit, eikä lapsukaisensa huonommaksi halunnut jäädä, veti taluttajansa mahalleen. Toinen kerta mentiinkin jo vähän hillitymmin, hieman piti varsan taas tempasta, sen verran, että taas oli mahamyyry taattu. Mistä noin pienellä varsalla on niin paljon voimaa? Eilen mentiin taas, nyt selvittiin jo ihan kunnialla, emä keskittyi syömiseen ja neitokainen maisemien ihmettelyyn. Kovin reipas ja itsenäinen tämä varsa on, kävelee ihan tyytyväisenä kauas emästään ja juoksee pitkiä lenkkejä emän ympärillä. Käyttöksellään lupailee myös sitä kovaa päätä, ollaankin naurettu, että sitä saa mitä tilaa, emäänsä on tullut.

27.4.2014

29.4.2014

Keväthuumaa. Harmi kun kuvaaja ei ehtinyt kuvata tätä edeltänyttä lennokasta asentoa. 

Ilmeet kertoo kaiken. 

Ne pitkät koivet, meillä on upea tammavarsa!

12.4.2014 eka ulkoilu

Emäntä ehkä sekoaa onnesta. Varsa on osoittautunut todella rohkeaksi ja luottavaiseksi ja emä hoitaa varsaansa suorastaan kiihkeästi, ei päästä hetkeksikään turvan alta pois. Kaikki on siis hyvin. Pyysin eläinlääkärin perjantaina tekemään varsalle tarkastuksen ja ottamaan vasta-aineverikokeen. Ell Kimmo Lampinen sanoi varsaa kookkaaksi ja kehui emän olevan todella hyvässä kunnossa. Vasta-aineitakin varsa oli saanut hyvin. Varmuudeksi tehtiin varsalle suolihuuhtelu, kun ei olla bongattu tuotoksia, epäilen kyllä, että Lippe on ne siivoillut omatoimisesti.

Eilen paistoi aurinko ja tammukat pääsi ulkoilemaan koko iltapäiväksi. Varsa piti työntää ulos karsinasta, mutta ulkoota ei sitten ollutkaan kiirettä sisään, vaan kaikki piti tutkia ja monta sähköiskua ottaa langastakin, että varmistui, että siinä tosiaan on sähkö. Vähän piti laukkailla ja pitää emä kiireisenä.

Riimu taitaa olla hieman iso?

Ei oo omppu kauas puusta pudonnut.

I.P. Lento on antanut tyttärelleen kokoa ja ryhtiä.

Jonnasta taisi tulla varsan hoitaja. 

TAMMAVARSA! Pitkäkoipinen, reipas ja rohkea läsipää!

Kuvat kertoo enemmän, kuin tuhat sanaa. Täällä ollaan onnesta mykkyrällä ja mikäpä on ollessa.

Aamulla 10.4. bongasin vihdoin ne oikeat vahatipat. Kysyin jo Jonnalta, tuleeko kaveriksi yöllä odotettavissa olevaa varsontaa päivystämään. Iltapäivällä, kun laitoin päiväheinät oli tamma ihan rauhallinen. Mentiin lasten kanssa tekemään ruokaa sisälle.
Kun ruoka oli valmis ja pöytä katettu, soitti Jonna tallilta, että hän just tuli ja nyt se varsa taitaa tulla!


Tuli sitten kiire talliin. Komensin lapset pukemaan päälleen ja tulemaan perästä. Itse tajusin sentään laittaa huonomman takin päälle.

Lippe seisoi tarhassa ja varsan etukavio pilkotti jo. Ei tainnut tamma tajuta, että mitä tapahtuu. Raahattiin puoliväkisin rouva sisään karsinaan, mun aivot raksutti täysillä, että onko kaikki hyvin. Tamma vaan huuteli kavereiden perään ja olis halunnut takas ulos. Kellonaikaa kysyin Jonnalta oli 58 jotain? Annettiin tamman pyöriä karsinassa ja seurattiin päältä. Lapsetkin tuli talliin ja kiipesivät karsinan laidalle katsomaan.

 Kun melkein puoli tuntia oli mennyt, eikä mainittavasti tilanne edistynyt, alkoi huolestuttaa. Onneksi sentään toinen kavio jo näkyi ja muutama vilahdus pienestä turvastakin oli bongattu, niin tiesi, että varsa on oikeassa asennossa.

Reilun puolen tunnin ponnistelujen jälkeen alkoi huolestuttaa vielä enemmän, poltot alkoi lyhentyä. Onneksi tamma jo älysi niiden aikana käydä maate ja työntää. Päätin, että nyt autetaan: otin varsan etujaloista kiinni ja roikuin täydellä voimalla, ettei aina supistuksen välillä varsa liukunut takaisin.

Joskus ehkä noin 17 aikoihin oli varsa syntynyt, oma
ajantaju hävisi. Napanuora katkesi ennen kuin veri istukasta oli mennyt varsalle, ja pikkuneiti oli valtavassa punaisessa lammikossa. Siinä vaiheessa pyysin varuulta Leaa (joka oli tullut, että lähdettäisiin käymään pikaseen Ikeassa) soittamaan ell, että onko aihetta huoleen. Tarkastin sitten, että mistä kohtaa varsan puolelta nuora on poikki. Hyvältä näytti, kaikki siis ok.

Varsa oli heti alkuun reipas, alkoi imeä kaikkea mahdollista heti synnyttyään ja alle tunnin iässä nousi jaloilleen. Maitobaarikin löytyi pitkän etsinnän jälkeen. Hankalaa suunnistamisesta teki se, että varsan koivet on tooooosi pitkät. Taitaa tulla iso tamma tästä.

Omaan silmään jalka-asennot näyttää hyviltä, kulmaukset on hienot ja kaikki kohdillaan. Täyden kympin tammavarsa!

Hyvää kannattaa odottaa - ja kyllä odotetaankin - ja tosi hyvää

Jo + 3 päivä meneillään, nisien päässä kirkkaat keltaiset "sokeritipat", esimaito on vielä keltaista, kirkasta, joten emännän kärsivällisyyttä koetellaan. Muutama ilta sitten tamma potki alleen ja katseli mahaansa, taisi varsa vaihtaa asennon lähtökuoppiin, sillä kyljen puolella ei enää tunnu mitään varsan ulokkeita. Väkirehun määrän pudotin pienemmäksi, heinää olen antanut normaalisti, eli paljon. Kävin hakemassa paikallisella nettikirpparilla annetaan-osiosta löytyneen pinkin säkkituolin siltä varalta, että tarvii jossain vaiheessa alkaa "lähipäivystää" tallissa. Tällä hetkellä olen öisin herännyt reilun parin tunnin välein katsomaan töllöstä kamerakuvaa, jonka vaihtoehdot on yleensä olleet syövä tamma tai seisoaltaan torkkuva tamma jännittävien tapahtumien keskittyessä painon siirtelyyn jalalta toiselle.

Eilen onnistuin ajatuksissani päästämään tamman tarhasta karkuun. Rouva suunnisti suoraan lähimpään puskaan ahmimaan koivunoksia. Tänään sitä odotti siis aamulla iso kasa risuja tarhassa. Onko nämä niitä odottavan mielitekoja vai onko hevosella ehkä parempi ymmärrys tarvitsemiensa vitamiinien ja hivenaineiden saannista kuin meillä ihmisillä, jotka fiksuina lasketaan ravintoarvoja excel-taulukossa? Normaalistihan tuo on asustellut metsätarhassa ja tottunut syömään sieltä "sattumia",  mutta syksyllä tuli vähän kähinää tarhakaverin kanssa, niin joutui tuohon hiekkatarhaan, ettei varsan kanssa satu mitään.

Huvikseni googlettelin kuvahaulla hakusanalla "vahatipat" ja huomasin, että selfieden lisäksi taitaa tissikuvat olla IN. Eli nyt kannetaan korsi kekoon tässäpä teille kuvaa 30.3.2014 illalta:

Että hullua pidetään vieläkin jännityksessä. Formulaslangilla siis: Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Tarhakin jo kunnossa, missä se varsa viipyy?

Eilen sain uudet langat laitettua uusittuun tarhaan. Tuli kyllä tosi hyvä, ainut mikä arveluttaa, että laitoinko alimman langan liian ylös?  Pohja raavittiin kaivinkoneella vanhasta pinnasta, päälle levitetiin sopivaa mursketta, jonka tarkoitus on pitää tarha kuivana ja toisaalta en halunnut hiekkaa, ettei tarvitse ensimmäisenä miettiä varsan hiekkaähkyä. Saas nähdä miten tuo pelittää, hyvältä se ainakin näyttää ja tällä kertaa tarha aidattiin seinän päätyyn, joten ei tarvitse kuin karsinan päätyovi avata, niin päiväpihatto on valmis.

Lippen maha on valtava, mutta nyt nisät on vähän rauhoittuneet ja kuivat. Aikaa laskettuun enää 4 päivää ja alan olla varma, että varsa syntyy sen 8 vuorokautta myöhässä. Laskeskelin mielessäni, että silloin olisi sopivasti kuukausi siitä, kun tamma oli tukkeessa, eikä syönyt, eli varmaan silloin varsa kääntyi. (Sopivasti noin kuukautta ennen syntymää?) Joten hullua pidetään vielä vähän aikaa jännityksessä. (Ja muuten aika montaa muutakin, tätä varsaa odotetaan kyllä kovasti koko naapuruston ja kaveripiirin voimin. )

Lullis näyttää voivan hyvin.

Osittaista kuvaa tarhasta neliöitä noin 300.

Odottelua, odottelua...

Karmea lumipyry, Lippekin suorastaan halusi sisään talliin. Rouvan maha on kasvanut entisestään ja maitoa noussut niin, että nisät näyttää siltä, että ne kohta räjähtää. Emäntä ei millään malttaisi odotella varsaa ja tammakin näyttää jo melkein kärsivältä. Seisoo, eikä halua käydä makuulle vaan vaihtelee vaan painoa jalalta toiselle ja välillä nojaa painon etujaloille. Kurkin Hippoksen tiedoista, että edellinen varsa oli tullut noin 8 päivää myöhässä. Saapa nähdä joudutaanko tätäkin sankaria odottelemaan vielä yli kaksi viikkoa? Nyt jo herään parin tunnin välein kurkkaamaan kamerasta mikä on tilanne.


Kuvissa tuo karsina näyttää pieneltä, vaikka pituutta 6 metriä ja leveyttäkin 3,5.

 Helmi kurkkii, mitä kaverille kuuluu. :)

Varsan tämänhetkinen työnimi: Hiipivä Paniikki?

Apuaaa, onko mulla kaikki tarvittava! - Kuvaa ehkä tämänhetkisiä fiiliksiä parhaiten. Kalenteria, kun vilkaisee, niin näyttää siltä, että Valko-Linnun laskettuun aikaan on enää 18 päivää. Täytyy sanoa, että jännitän Lippen synnytystä enemmän, kuin viimekertaista omaani. (Niin naurettavalta kuin se kuulostaakin.) Olen nyt nostellut rouvan häntää, joka on selvästi löystynyt ja tuijotellut sen nisiä, jotka yllättäen tänä iltana olivatkin lähes valtavat. Ruokakaan ei ollut maittanut, joten sydän hypähti kurkkuun. Joko se kohta aikoo varsoa? Tämän tamman ruokahalu on nimittäin loputon ja jos se ei syö, niin jotain on takuulla tapahtumassa.

Voi apua! Valmistelutkin on vielä kesken: viime viikolla vein lantanäytteen analysoitavaksi ja puhdas 0-tulos tuli, eli rouvaa ei tarvitse madottaa. Postissa pitäisi huomenna tulla tuohon valvontakameraan uusi antenni, kun se edellinen oli tai meni poikki. No, joka tapauksessa ei olla sitä langattomana saatu toimimaan. Toivotaan, että huomenna tuleva antenni sopii ja saadaan vehje asennettua talliin. Tänään poikkesin apteekissa, käteen tarttui pesubetadine ja suolihuuhtelupussi. (Mitä hiivattua sillä tehdään? Ai niin, jos varsapihka ei tule, niin huuhdotaan. Millä? KVG!) Vielä pitää hakea tammanmaidon vastiketta, ternimaidon selvitin jo ja sitä löytyy vähän yhdeltä tallilta tässä lähialueella. Pirtevan suureläinpäivystyksen numeronkin olen tarkastanut olevan oikein puhelimen muistissa. Onko vielä jotain oleellista, mikä on unohtunut? Niin ne pahuksen oljet karsinaan! Ne olin ajatellut hakea jo alkuviikosta, mutta sovittiin kuitenkin haku ensi viikolle, mutta ei taida mun hermo kestää, pakko käydä ne jo huomenna hakemassa. Ihanaa, kun melkein naapurista löytyy pikkupaaleissa, niin on kätevä käsitellä, eikä tarvitse ulkona säilyttää paalia.

Maanantaina tulee kaivinkone siivoamaan tarhan ja laitetaan sinne uusi pinta, niin on varsalla puhdas ulkoilupaikka sitten, kun päästään niihin hommiin. Tammalta otettiin jo lauantaina kengät pois, kun alkoi vähän kerätä takasiin nestettä, eikä enää viitsi niitä pitkään kannatella. Ajattelin, että pääsee helpommalla, kun ottaa ajoissa pois, rouva kun muutenkin tykkää nojailla kengityksessä.

Nyt vaan peukut pystyyn, että kaikki sujuu hyvin. Tamma on ainakin rauhoittunut viikon aikana valtavasti normaalista olotilastaan ja ruokahalu on tosiaan pienentynyt. Öisin ei enää heinääkään mene läheskään niin paljon, kuin aiemmin.

Kamerakin jäi talliin, joten tarvii kuvat lisätä sitten huomenna. Mutta näissä paniikkitunnelmissa täällä jatketaan. Miten onkin mahdollista, että järkevä (ainakin omasta mielestään?) sekoaa tässä määrin. :D

Paikat kuntoon vähitellen

Enää kuukausi jännitystä jäljellä. Ei kai tässä ole mitään asiaa, kunhan jaksais odotella vaan.  Tänään askarreltiin tallista pois väliseinä ja tehtiin siis 6 x 3,5 kokoinen varsomiskarsina, luulisi tilaa rittävän. Levittelin pelletit lattialle ja ihastelin niiden pölyttömyyttä taas kerran, Lippeä aiemmin vaivannut lievä puhkuri ei ole muistuttanut itsestään enää pariin vuoteen. Esikuivattu heinä, pelletti ja ulosaukeavat karsinat ovat olleet todella hyvä yhdistelmä tälle tammalle. Varsomiskamera, tai no valvontakamera tuli tänään postissa, nyt vaan täytyy opetella käyttämään sitä, että saadaan se toimimaan tuolla tallissakin. Superhuono kuva tuli karsinasta, kun puhelimella nappasin.

Varsa on painunut alaspäin ja nisät on alkaneet turvota. Jonna käy vielä kevyesti liikuttamassa rouvaa ja oli taas kiva katsoa, miten mutkattomasti homma toimii, kun hevosen ja ratsastajan välinen luottamus on kunnossa.  Tässä muutama mahakuva:

Masu 29.10.2013 (Jonnan kuva!)

Rouva auringossa 18.1.2014

Masu 18.2.2014

Masu tänään 27.2.2014 (Jonnan kuva!)

 Tänään on ollut varsan nimipohdinnat mielessä, jos jonkinlaista väännöstä olen miettinyt -Valko- -Lintu- ja -Lento- yhdistelminä sekä muita fiksuja vaihtoehtoja, ehkä vähän liiankin humooripitoisia. Ehdotuksia saa heittää, jos tulee mieleen. Joku vinkeän veikeä väännös ois kiva, mutta millainen?

Pari kuvaa kesältä

Omista kuvista ei oikein löytynyt mitään kuvaa, missä rouva ravais tuota vauhdikkaampaa raviaan. Siis sillähän on monta eri ravivaihdetta riippuen mitä tehdään ja miten lujaa mennään. Se osaa mennä hienosti koottuna hidasta tahdikasta ravia. Yleensä ratsastajan kanssa mennään tahdikkaasti, mutta reippaasti kauniissa muodossa, mutta maastossa, jos vähän antaa ohjaa, alkaa vauhti kiihtyä ja jossain vaiheessa Lippe avaa hanan ja painuu alas ja sitten mennäänkin lujaa. Kärryjen edessä se on lähes pitelemätön, siksi ollaan nuo ajotouhut jätetty aika vähälle.

Jonnan kuvista löytyi pari, missä näkyy, miten rouva 20 v. nauttii vauhdista reippaan ratsastajansa kanssa. Kuvia ei saa kopioida ilman lupaa! Copyright Jonna Mustalahti.

Vahva usko tulevaan

Julkaistaanpa viikonlopun hajatelmat maanantain piristykseksi. Laskeskelin tamman ruokintaa ja totesin sen olevan oikeilla urilla. Hyvälaatuista esikuivattua heinää Lippe saa yllin kyllin, lisäksi Classicia, kivennäistä, pellavansiemenöljyä ja maitohappobakteeria.  Nyt otettiin vielä Breeder käyttöön ja vitamiinilisä sen myötä pois. On muuten aikamoinen viidakko käydä läpi noita ravintoarvotaulukoita ja eri ruokintasuosituksia ihan vitamiini- ja hivenainetasolla.

Minä uskon tähän varsaan. Vaikka pidän itseäni "vain tätiratsastajana", niin tarkoitus on antaa varsalle parhaat mahdolliset lähtökohdat näyttää potentiaalinsa. Tamman pitkä kantoaika on antanut hyvän hetken pohtia tavoitteita ja hahmotella tulevaa. Haaveilen ravikimpasta, että olisi enemmän resursseja käytettävissä valmennukseen ja muuhun tarpeelliseen. Haluan panostaa hyvään valmennukseen sitten kun on sen aika. Pitkän pohdinnan jälkeen kuitenkin päätin, että ei hätäillä kimpan kokoamisen kanssa, vaan katsotaan millainen varsa syntyy ja miten se lähtee kasvamaan ja kehittymään. Perustyö tehdään kuitenkin kotona ja ajo-opetuksesta uskon selviäväni omilla taidoilla ja maalaisjärjellä. On mahtavaa asua täällä hevospitäjässä, lähellä ravirataa, aina on lähellä mukavia ihmisiä, joilla on kokemusta ja joilta saa neuvoja ja apua tarpeen tullen.

En malta odottaa, että pääsen puuhaamaan Lippen varsan kanssa. Pienestä on vitsa väännettävä ja tarkoitus onkin touhuta kakaran kanssa aktiivisesti alusta alkaen ja mennä tuonne pellolle liikkumaan ja heti, kun käsihevosena olo sujuu, niin käydä tamman kanssa pikku lenkkejä. Harmi, kun meillä ei tässä tallin vieressä riitä laidunta tamma-varsa-laitumelle, eikä Lippeä voi pitää ympäri vuorokauden ulkona laidunkaudella. Toisten varsojen leikkiseura olisi parasta liikuntaa, mutta eiköhän tuo rouva liikuta varsaansa, kun se ei ole mikään rauhallinen laiduntaja.

Uskon hyvään pohjakuntoon, runsaaseen liikkumiseen, joka tekee nivelistä ja luustosta vahvan ja lyhytkestoisiin nopeisiin pätkiin, jotka kehittää niitä nopeita lihassoluja. Mitään teoreettista tietopohjaa ei varsinaisesti ole, mutta matkan varrella on ehkä jotain tiedonjyväsiä tarttunut mukaan sieltä täältä. Ei rikota liian kovalla treenillä, vaan rakennetaan hyvää rauhassa, mutta tavoitteellisesti. Saas nähdä miten onnistuu?

Vielä puolitoista kuukautta pitää malttaa odottaa, että näen tulokkaan. Salaa haaveilen orista, oriit ovat aina olleet sydäntä lähellä. niiden kanssa kaikki on jotenkin niin selkeää. Toisaalta Lippen suoraoikoisuus voi hyvinkin periytyä, niin tammavarsastakin tulee varmasti luonteeltaan oikein omaan käteen sopiva.

Rouvan maha on alkanut laskeutua tässä parin viime viikon aikana. Muoto on nyt selvästi enemmän sivuille pullottava kuin palloimainen. Perjantaina illalla puuhasin tamman kanssa harjaillen irtoavaa talvikarvaa pois. Maha on varsinkin oikealta aivan pinkeä. Taisi tamma mulle älähtääkin sualla raapiessani.

Tulikin paljon tekstiä, suurimman osan taisin viikonloppuna kirjoitella. Nyt työn touhuun, eli pellettiä myymään!

Tiineystarkastus - ravikuninkaalla on jo kruunu päässä!

Pipo näkyy! Lippe ei ole koskaan pettänyt mua, eikä tälläkään kertaa.

Hyvältä näyttää 16.5.2013.

Laskettu aika siis 30.3.2014!

Nyt edessä pitkä odotus, emännän kärsivällisyys on koetuksella.

Täytyy kyllä nostaa hattua Häijään oriaseman väelle, olin kuullut kehuttavan, että taitoa on ja tässä todiste siitä. Joku skeptinen  (vai kade?) yritti sanoa, että Lennon siemen ei kestä siirtoa ja Lippen kohtu ei ollut ihan nuoren veroinen, mutta silti saatiin tamma tiineeksi ensimmäisestä kerrasta!

Häijään oriasema - Lippe siemennetään

Koska tamma kääntyi jo 20 vuotiaaksi, pelkäsin, että tiinehtyminen voisi olla hankalaa. Koko kevään odotin kiiman näkymistä kuin kuuta nousevaa ja kun ensimmäisen kerran näin rouvan häntää nostavan, soitin saman tien oriasemalle, että NYT SILLÄ ON KIIMA, VOIDAANKO TULLA? Mahtoivat Kati Ruusunen ja Laura Lindroos Häijään oriasemalla nauraa mulle, kun ilmoitin, että tultais tekemään sitä tulevaa ravikuningasta. Soitin heti siltä istumalta Parviaisen Antille, että vappu painaa päälle, onnistuuko saada siementä, Antti jousti ja saatiin siemen 30.4. tamma siemennettiin ja ultrattiin. Eläinlääkäri joutui Lippen kahteen kertaan huuhtomaan, koska kohdussa oli runsaasti nestettä. Odotukset tiinehtymisestä eivät olleet kovin korkealla.

Mikä ori valita Valko-Linnulle?

Orin valinta oli vaikea. Jo muutamia vuosia olin ajatusta pallotellut mielessäni eri oreja ja päämäärä ja toiveet olivat kirkastuneet mielessä selkeiksi. Vain paras kelpaa, luonne on erittäin tärkeä seikka ja tietenkin terveys. Pelkäsin hankalaa oria, sillä Lippen kovaan päähän jos yhdistettäisiin pahansisuisuus, voisi lopputulos olla pitelemätön. Rouvan säkä on vain noin 146 ja runko aika pitkä, joten sopusuhtaisuus ja koko olivat myös tärkeitä kriteereitä. Nopeus oli tietenkin ykkösjuttu ja päätin, että nyt tehdään ravuria, eikä edistetä suomenhevosen monimuotoisuutta, joten halusin varsan sukutauluun kertauksen. Lisäksi toivoin jo jonkinlaisia varsanäyttöjä, joten nuoret oriit jätin siksi laskuista pois.

 Keväällä 2013 soittelin viidelle orinomistajalle ja kyselin luonteesta ja monesta muusta jutusta. Lopulta Parviaisen Antin kanssa pitkään puhelimessa juteltuani sain vahvan tunteen, että nyt on ori löytynyt ja totesin, että kokeillaan I.P.Lentoa ja toivotaan, että vanhempien parhaat puolet raviuraa ajatellen periytyvät varsalle. Kertaus tuli 4+3 Viltteriin ja siinä takana sitten Vieteri.  http://www.sukuposti.net/hevonen/dreampedigree#179504,54546

I.P. Lento ei esittelyjä kaipaa, vahva emälinja ja näytöt puhuvat puolestaan. Lippellä ei muuta ole, kuin oma vahva uskoni tammaan. Isästään Valko-Purjeesta olen kuullut puhuttavan vain hyvää, vanha ravimies ja kengittäjä kertoi minulle joskus, että Valko-Purje oli periksiantamaton ja kova luonteeltaan. (Tiedänpähän keneen tamma on tullut.)
http://www.sukuposti.net/hevoset/valko-purje/galleria/21009

Ajatuksesta tekoihin - toiveissa hyvä varsa, nopea hevonen

Kun tätiratsastaja tutustuu nuoreen viisivuotiaaseen ravitammaan ja menettää sydämensä heti ratsuhommien alkutaipaleella on kohtalo sinetöity. Nyt tamma jo 21, yhteistä taivalta pitkälti takana, paljon on opittu ja koettu. Kovia päitä on kolisteltu monesti yhteen ja tamma opettanut hevosmiestaitoja sieltä kantapään kautta, tammasta kehittynyt hieno ratsu ja emännästä kohtuullisen näppärä hevosten käsittelijä. Koko ajan on ollut selvää, että tamma on RAVURI, sen pää on kova, voitontahtoinen ja tamman elämän tarkoitus on mennä lujaa ja mieluiten ravilla. Ravia on menty niin, että kaverit on tulleet laukalla perässä ja emäntä on monet kerrat raivonitkua pidätellyt, kun ei tammalta ole saatu askeltakaan rauhallista ravia tai edes käyntiä reippaamman pätkän jälkeen. Kolikon kääntöpuolena on ollut lempeä, kiltti, kuuliainen ja taitava tamma, joka haluaa miellyttää ja tekee aina parhaansa. Elämäni hevonen VALKO-LINTU, kiitos sinulle näistä vuosista, olet antanut PALJON. Koko ajan olen haaveillut, että tälle upealle tammalle saadaan jälkikasvua omaan perheeseen. Viimeiset kymmenen vuotta olen asiaa suunnitellut ja nyt on sen aika. Haaveissa luonteeltaan emänsä jälkeläinen, hyväluonteinen, rehti, suoraoikoinen varsa, jolla riittää kovaa päätä ja voitontahtoa.

Kuvassa Lippe ratsastajansa Jonnan kanssa kesällä 2013.