Varsaelämää

Neitokainen tänään kokonaista 20 päivää. Korkeutta tuntuu tulleen huimasti lisää, syntyessään yletti säkä tuohon lonkkaluun kohdalle, nyt jo navan korkeudella. Taitaa Lippellä olla kermaista maitoa, vaan kyllä sitä vahvasti ruokitaankin. Varsalla on alkanut käsittelykoulu. Jo kolmena päivänä ollaan laitettu riimu ja liina ja menty tuonne laitumelle ihmettelemään emän kanssa. Ekalla kerralla Lippe oli MissJyrä2014 ja esitti myös hepulit, eikä lapsukaisensa huonommaksi halunnut jäädä, veti taluttajansa mahalleen. Toinen kerta mentiinkin jo vähän hillitymmin, hieman piti varsan taas tempasta, sen verran, että taas oli mahamyyry taattu. Mistä noin pienellä varsalla on niin paljon voimaa? Eilen mentiin taas, nyt selvittiin jo ihan kunnialla, emä keskittyi syömiseen ja neitokainen maisemien ihmettelyyn. Kovin reipas ja itsenäinen tämä varsa on, kävelee ihan tyytyväisenä kauas emästään ja juoksee pitkiä lenkkejä emän ympärillä. Käyttöksellään lupailee myös sitä kovaa päätä, ollaankin naurettu, että sitä saa mitä tilaa, emäänsä on tullut.

27.4.2014

29.4.2014

Keväthuumaa. Harmi kun kuvaaja ei ehtinyt kuvata tätä edeltänyttä lennokasta asentoa. 

Ilmeet kertoo kaiken. 

Ne pitkät koivet, meillä on upea tammavarsa!

12.4.2014 eka ulkoilu

Emäntä ehkä sekoaa onnesta. Varsa on osoittautunut todella rohkeaksi ja luottavaiseksi ja emä hoitaa varsaansa suorastaan kiihkeästi, ei päästä hetkeksikään turvan alta pois. Kaikki on siis hyvin. Pyysin eläinlääkärin perjantaina tekemään varsalle tarkastuksen ja ottamaan vasta-aineverikokeen. Ell Kimmo Lampinen sanoi varsaa kookkaaksi ja kehui emän olevan todella hyvässä kunnossa. Vasta-aineitakin varsa oli saanut hyvin. Varmuudeksi tehtiin varsalle suolihuuhtelu, kun ei olla bongattu tuotoksia, epäilen kyllä, että Lippe on ne siivoillut omatoimisesti.

Eilen paistoi aurinko ja tammukat pääsi ulkoilemaan koko iltapäiväksi. Varsa piti työntää ulos karsinasta, mutta ulkoota ei sitten ollutkaan kiirettä sisään, vaan kaikki piti tutkia ja monta sähköiskua ottaa langastakin, että varmistui, että siinä tosiaan on sähkö. Vähän piti laukkailla ja pitää emä kiireisenä.

Riimu taitaa olla hieman iso?

Ei oo omppu kauas puusta pudonnut.

I.P. Lento on antanut tyttärelleen kokoa ja ryhtiä.

Jonnasta taisi tulla varsan hoitaja. 

TAMMAVARSA! Pitkäkoipinen, reipas ja rohkea läsipää!

Kuvat kertoo enemmän, kuin tuhat sanaa. Täällä ollaan onnesta mykkyrällä ja mikäpä on ollessa.

Aamulla 10.4. bongasin vihdoin ne oikeat vahatipat. Kysyin jo Jonnalta, tuleeko kaveriksi yöllä odotettavissa olevaa varsontaa päivystämään. Iltapäivällä, kun laitoin päiväheinät oli tamma ihan rauhallinen. Mentiin lasten kanssa tekemään ruokaa sisälle.
Kun ruoka oli valmis ja pöytä katettu, soitti Jonna tallilta, että hän just tuli ja nyt se varsa taitaa tulla!


Tuli sitten kiire talliin. Komensin lapset pukemaan päälleen ja tulemaan perästä. Itse tajusin sentään laittaa huonomman takin päälle.

Lippe seisoi tarhassa ja varsan etukavio pilkotti jo. Ei tainnut tamma tajuta, että mitä tapahtuu. Raahattiin puoliväkisin rouva sisään karsinaan, mun aivot raksutti täysillä, että onko kaikki hyvin. Tamma vaan huuteli kavereiden perään ja olis halunnut takas ulos. Kellonaikaa kysyin Jonnalta oli 58 jotain? Annettiin tamman pyöriä karsinassa ja seurattiin päältä. Lapsetkin tuli talliin ja kiipesivät karsinan laidalle katsomaan.

 Kun melkein puoli tuntia oli mennyt, eikä mainittavasti tilanne edistynyt, alkoi huolestuttaa. Onneksi sentään toinen kavio jo näkyi ja muutama vilahdus pienestä turvastakin oli bongattu, niin tiesi, että varsa on oikeassa asennossa.

Reilun puolen tunnin ponnistelujen jälkeen alkoi huolestuttaa vielä enemmän, poltot alkoi lyhentyä. Onneksi tamma jo älysi niiden aikana käydä maate ja työntää. Päätin, että nyt autetaan: otin varsan etujaloista kiinni ja roikuin täydellä voimalla, ettei aina supistuksen välillä varsa liukunut takaisin.

Joskus ehkä noin 17 aikoihin oli varsa syntynyt, oma
ajantaju hävisi. Napanuora katkesi ennen kuin veri istukasta oli mennyt varsalle, ja pikkuneiti oli valtavassa punaisessa lammikossa. Siinä vaiheessa pyysin varuulta Leaa (joka oli tullut, että lähdettäisiin käymään pikaseen Ikeassa) soittamaan ell, että onko aihetta huoleen. Tarkastin sitten, että mistä kohtaa varsan puolelta nuora on poikki. Hyvältä näytti, kaikki siis ok.

Varsa oli heti alkuun reipas, alkoi imeä kaikkea mahdollista heti synnyttyään ja alle tunnin iässä nousi jaloilleen. Maitobaarikin löytyi pitkän etsinnän jälkeen. Hankalaa suunnistamisesta teki se, että varsan koivet on tooooosi pitkät. Taitaa tulla iso tamma tästä.

Omaan silmään jalka-asennot näyttää hyviltä, kulmaukset on hienot ja kaikki kohdillaan. Täyden kympin tammavarsa!

Hyvää kannattaa odottaa - ja kyllä odotetaankin - ja tosi hyvää

Jo + 3 päivä meneillään, nisien päässä kirkkaat keltaiset "sokeritipat", esimaito on vielä keltaista, kirkasta, joten emännän kärsivällisyyttä koetellaan. Muutama ilta sitten tamma potki alleen ja katseli mahaansa, taisi varsa vaihtaa asennon lähtökuoppiin, sillä kyljen puolella ei enää tunnu mitään varsan ulokkeita. Väkirehun määrän pudotin pienemmäksi, heinää olen antanut normaalisti, eli paljon. Kävin hakemassa paikallisella nettikirpparilla annetaan-osiosta löytyneen pinkin säkkituolin siltä varalta, että tarvii jossain vaiheessa alkaa "lähipäivystää" tallissa. Tällä hetkellä olen öisin herännyt reilun parin tunnin välein katsomaan töllöstä kamerakuvaa, jonka vaihtoehdot on yleensä olleet syövä tamma tai seisoaltaan torkkuva tamma jännittävien tapahtumien keskittyessä painon siirtelyyn jalalta toiselle.

Eilen onnistuin ajatuksissani päästämään tamman tarhasta karkuun. Rouva suunnisti suoraan lähimpään puskaan ahmimaan koivunoksia. Tänään sitä odotti siis aamulla iso kasa risuja tarhassa. Onko nämä niitä odottavan mielitekoja vai onko hevosella ehkä parempi ymmärrys tarvitsemiensa vitamiinien ja hivenaineiden saannista kuin meillä ihmisillä, jotka fiksuina lasketaan ravintoarvoja excel-taulukossa? Normaalistihan tuo on asustellut metsätarhassa ja tottunut syömään sieltä "sattumia",  mutta syksyllä tuli vähän kähinää tarhakaverin kanssa, niin joutui tuohon hiekkatarhaan, ettei varsan kanssa satu mitään.

Huvikseni googlettelin kuvahaulla hakusanalla "vahatipat" ja huomasin, että selfieden lisäksi taitaa tissikuvat olla IN. Eli nyt kannetaan korsi kekoon tässäpä teille kuvaa 30.3.2014 illalta:

Että hullua pidetään vieläkin jännityksessä. Formulaslangilla siis: Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.