torstai 13. maaliskuuta 2014

Varsan tämänhetkinen työnimi: Hiipivä Paniikki?

Apuaaa, onko mulla kaikki tarvittava! - Kuvaa ehkä tämänhetkisiä fiiliksiä parhaiten. Kalenteria, kun vilkaisee, niin näyttää siltä, että Valko-Linnun laskettuun aikaan on enää 18 päivää. Täytyy sanoa, että jännitän Lippen synnytystä enemmän, kuin viimekertaista omaani. (Niin naurettavalta kuin se kuulostaakin.) Olen nyt nostellut rouvan häntää, joka on selvästi löystynyt ja tuijotellut sen nisiä, jotka yllättäen tänä iltana olivatkin lähes valtavat. Ruokakaan ei ollut maittanut, joten sydän hypähti kurkkuun. Joko se kohta aikoo varsoa? Tämän tamman ruokahalu on nimittäin loputon ja jos se ei syö, niin jotain on takuulla tapahtumassa.

Voi apua! Valmistelutkin on vielä kesken: viime viikolla vein lantanäytteen analysoitavaksi ja puhdas 0-tulos tuli, eli rouvaa ei tarvitse madottaa. Postissa pitäisi huomenna tulla tuohon valvontakameraan uusi antenni, kun se edellinen oli tai meni poikki. No, joka tapauksessa ei olla sitä langattomana saatu toimimaan. Toivotaan, että huomenna tuleva antenni sopii ja saadaan vehje asennettua talliin. Tänään poikkesin apteekissa, käteen tarttui pesubetadine ja suolihuuhtelupussi. (Mitä hiivattua sillä tehdään? Ai niin, jos varsapihka ei tule, niin huuhdotaan. Millä? KVG!) Vielä pitää hakea tammanmaidon vastiketta, ternimaidon selvitin jo ja sitä löytyy vähän yhdeltä tallilta tässä lähialueella. Pirtevan suureläinpäivystyksen numeronkin olen tarkastanut olevan oikein puhelimen muistissa. Onko vielä jotain oleellista, mikä on unohtunut? Niin ne pahuksen oljet karsinaan! Ne olin ajatellut hakea jo alkuviikosta, mutta sovittiin kuitenkin haku ensi viikolle, mutta ei taida mun hermo kestää, pakko käydä ne jo huomenna hakemassa. Ihanaa, kun melkein naapurista löytyy pikkupaaleissa, niin on kätevä käsitellä, eikä tarvitse ulkona säilyttää paalia.

Maanantaina tulee kaivinkone siivoamaan tarhan ja laitetaan sinne uusi pinta, niin on varsalla puhdas ulkoilupaikka sitten, kun päästään niihin hommiin. Tammalta otettiin jo lauantaina kengät pois, kun alkoi vähän kerätä takasiin nestettä, eikä enää viitsi niitä pitkään kannatella. Ajattelin, että pääsee helpommalla, kun ottaa ajoissa pois, rouva kun muutenkin tykkää nojailla kengityksessä.

Nyt vaan peukut pystyyn, että kaikki sujuu hyvin. Tamma on ainakin rauhoittunut viikon aikana valtavasti normaalista olotilastaan ja ruokahalu on tosiaan pienentynyt. Öisin ei enää heinääkään mene läheskään niin paljon, kuin aiemmin.

Kamerakin jäi talliin, joten tarvii kuvat lisätä sitten huomenna. Mutta näissä paniikkitunnelmissa täällä jatketaan. Miten onkin mahdollista, että järkevä (ainakin omasta mielestään?) sekoaa tässä määrin. :D


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti