Julkaistaanpa viikonlopun hajatelmat maanantain piristykseksi. Laskeskelin tamman ruokintaa ja totesin sen olevan oikeilla urilla. Hyvälaatuista esikuivattua heinää Lippe saa yllin kyllin, lisäksi Classicia, kivennäistä, pellavansiemenöljyä ja maitohappobakteeria. Nyt otettiin vielä Breeder käyttöön ja vitamiinilisä sen myötä pois. On muuten aikamoinen viidakko käydä läpi noita ravintoarvotaulukoita ja eri ruokintasuosituksia ihan vitamiini- ja hivenainetasolla.
Minä uskon tähän varsaan. Vaikka pidän itseäni "vain tätiratsastajana", niin tarkoitus on antaa varsalle parhaat mahdolliset lähtökohdat näyttää potentiaalinsa. Tamman pitkä kantoaika on antanut hyvän hetken pohtia tavoitteita ja hahmotella tulevaa. Haaveilen ravikimpasta, että olisi enemmän resursseja käytettävissä valmennukseen ja muuhun tarpeelliseen. Haluan panostaa hyvään valmennukseen sitten kun on sen aika. Pitkän pohdinnan jälkeen kuitenkin päätin, että ei hätäillä kimpan kokoamisen kanssa, vaan katsotaan millainen varsa syntyy ja miten se lähtee kasvamaan ja kehittymään. Perustyö tehdään kuitenkin kotona ja ajo-opetuksesta uskon selviäväni omilla taidoilla ja maalaisjärjellä. On mahtavaa asua täällä hevospitäjässä, lähellä ravirataa, aina on lähellä mukavia ihmisiä, joilla on kokemusta ja joilta saa neuvoja ja apua tarpeen tullen.
En malta odottaa, että pääsen puuhaamaan Lippen varsan kanssa. Pienestä on vitsa väännettävä ja tarkoitus onkin touhuta kakaran kanssa aktiivisesti alusta alkaen ja mennä tuonne pellolle liikkumaan ja heti, kun käsihevosena olo sujuu, niin käydä tamman kanssa pikku lenkkejä. Harmi, kun meillä ei tässä tallin vieressä riitä laidunta tamma-varsa-laitumelle, eikä Lippeä voi pitää ympäri vuorokauden ulkona laidunkaudella. Toisten varsojen leikkiseura olisi parasta liikuntaa, mutta eiköhän tuo rouva liikuta varsaansa, kun se ei ole mikään rauhallinen laiduntaja.
Uskon hyvään pohjakuntoon, runsaaseen liikkumiseen, joka tekee nivelistä ja luustosta vahvan ja lyhytkestoisiin nopeisiin pätkiin, jotka kehittää niitä nopeita lihassoluja. Mitään teoreettista tietopohjaa ei varsinaisesti ole, mutta matkan varrella on ehkä jotain tiedonjyväsiä tarttunut mukaan sieltä täältä. Ei rikota liian kovalla treenillä, vaan rakennetaan hyvää rauhassa, mutta tavoitteellisesti. Saas nähdä miten onnistuu?
Vielä puolitoista kuukautta pitää malttaa odottaa, että näen tulokkaan. Salaa haaveilen orista, oriit ovat aina olleet sydäntä lähellä. niiden kanssa kaikki on jotenkin niin selkeää. Toisaalta Lippen suoraoikoisuus voi hyvinkin periytyä, niin tammavarsastakin tulee varmasti luonteeltaan oikein omaan käteen sopiva.
Rouvan maha on alkanut laskeutua tässä parin viime viikon aikana. Muoto on nyt selvästi enemmän sivuille pullottava kuin palloimainen. Perjantaina illalla puuhasin tamman kanssa harjaillen irtoavaa talvikarvaa pois. Maha on varsinkin oikealta aivan pinkeä. Taisi tamma mulle älähtääkin sualla raapiessani.
Tulikin paljon tekstiä, suurimman osan taisin viikonloppuna kirjoitella. Nyt työn touhuun, eli pellettiä myymään!
