Hyvää kannattaa odottaa - ja kyllä odotetaankin - ja tosi hyvää

Jo + 3 päivä meneillään, nisien päässä kirkkaat keltaiset "sokeritipat", esimaito on vielä keltaista, kirkasta, joten emännän kärsivällisyyttä koetellaan. Muutama ilta sitten tamma potki alleen ja katseli mahaansa, taisi varsa vaihtaa asennon lähtökuoppiin, sillä kyljen puolella ei enää tunnu mitään varsan ulokkeita. Väkirehun määrän pudotin pienemmäksi, heinää olen antanut normaalisti, eli paljon. Kävin hakemassa paikallisella nettikirpparilla annetaan-osiosta löytyneen pinkin säkkituolin siltä varalta, että tarvii jossain vaiheessa alkaa "lähipäivystää" tallissa. Tällä hetkellä olen öisin herännyt reilun parin tunnin välein katsomaan töllöstä kamerakuvaa, jonka vaihtoehdot on yleensä olleet syövä tamma tai seisoaltaan torkkuva tamma jännittävien tapahtumien keskittyessä painon siirtelyyn jalalta toiselle.

Eilen onnistuin ajatuksissani päästämään tamman tarhasta karkuun. Rouva suunnisti suoraan lähimpään puskaan ahmimaan koivunoksia. Tänään sitä odotti siis aamulla iso kasa risuja tarhassa. Onko nämä niitä odottavan mielitekoja vai onko hevosella ehkä parempi ymmärrys tarvitsemiensa vitamiinien ja hivenaineiden saannista kuin meillä ihmisillä, jotka fiksuina lasketaan ravintoarvoja excel-taulukossa? Normaalistihan tuo on asustellut metsätarhassa ja tottunut syömään sieltä "sattumia",  mutta syksyllä tuli vähän kähinää tarhakaverin kanssa, niin joutui tuohon hiekkatarhaan, ettei varsan kanssa satu mitään.

Huvikseni googlettelin kuvahaulla hakusanalla "vahatipat" ja huomasin, että selfieden lisäksi taitaa tissikuvat olla IN. Eli nyt kannetaan korsi kekoon tässäpä teille kuvaa 30.3.2014 illalta:

Että hullua pidetään vieläkin jännityksessä. Formulaslangilla siis: Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.