Tarhakin jo kunnossa, missä se varsa viipyy?

Eilen sain uudet langat laitettua uusittuun tarhaan. Tuli kyllä tosi hyvä, ainut mikä arveluttaa, että laitoinko alimman langan liian ylös?  Pohja raavittiin kaivinkoneella vanhasta pinnasta, päälle levitetiin sopivaa mursketta, jonka tarkoitus on pitää tarha kuivana ja toisaalta en halunnut hiekkaa, ettei tarvitse ensimmäisenä miettiä varsan hiekkaähkyä. Saas nähdä miten tuo pelittää, hyvältä se ainakin näyttää ja tällä kertaa tarha aidattiin seinän päätyyn, joten ei tarvitse kuin karsinan päätyovi avata, niin päiväpihatto on valmis.

Lippen maha on valtava, mutta nyt nisät on vähän rauhoittuneet ja kuivat. Aikaa laskettuun enää 4 päivää ja alan olla varma, että varsa syntyy sen 8 vuorokautta myöhässä. Laskeskelin mielessäni, että silloin olisi sopivasti kuukausi siitä, kun tamma oli tukkeessa, eikä syönyt, eli varmaan silloin varsa kääntyi. (Sopivasti noin kuukautta ennen syntymää?) Joten hullua pidetään vielä vähän aikaa jännityksessä. (Ja muuten aika montaa muutakin, tätä varsaa odotetaan kyllä kovasti koko naapuruston ja kaveripiirin voimin. )

Lullis näyttää voivan hyvin.

Osittaista kuvaa tarhasta neliöitä noin 300.

Odottelua, odottelua...

Karmea lumipyry, Lippekin suorastaan halusi sisään talliin. Rouvan maha on kasvanut entisestään ja maitoa noussut niin, että nisät näyttää siltä, että ne kohta räjähtää. Emäntä ei millään malttaisi odotella varsaa ja tammakin näyttää jo melkein kärsivältä. Seisoo, eikä halua käydä makuulle vaan vaihtelee vaan painoa jalalta toiselle ja välillä nojaa painon etujaloille. Kurkin Hippoksen tiedoista, että edellinen varsa oli tullut noin 8 päivää myöhässä. Saapa nähdä joudutaanko tätäkin sankaria odottelemaan vielä yli kaksi viikkoa? Nyt jo herään parin tunnin välein kurkkaamaan kamerasta mikä on tilanne.


Kuvissa tuo karsina näyttää pieneltä, vaikka pituutta 6 metriä ja leveyttäkin 3,5.

 Helmi kurkkii, mitä kaverille kuuluu. :)

Varsan tämänhetkinen työnimi: Hiipivä Paniikki?

Apuaaa, onko mulla kaikki tarvittava! - Kuvaa ehkä tämänhetkisiä fiiliksiä parhaiten. Kalenteria, kun vilkaisee, niin näyttää siltä, että Valko-Linnun laskettuun aikaan on enää 18 päivää. Täytyy sanoa, että jännitän Lippen synnytystä enemmän, kuin viimekertaista omaani. (Niin naurettavalta kuin se kuulostaakin.) Olen nyt nostellut rouvan häntää, joka on selvästi löystynyt ja tuijotellut sen nisiä, jotka yllättäen tänä iltana olivatkin lähes valtavat. Ruokakaan ei ollut maittanut, joten sydän hypähti kurkkuun. Joko se kohta aikoo varsoa? Tämän tamman ruokahalu on nimittäin loputon ja jos se ei syö, niin jotain on takuulla tapahtumassa.

Voi apua! Valmistelutkin on vielä kesken: viime viikolla vein lantanäytteen analysoitavaksi ja puhdas 0-tulos tuli, eli rouvaa ei tarvitse madottaa. Postissa pitäisi huomenna tulla tuohon valvontakameraan uusi antenni, kun se edellinen oli tai meni poikki. No, joka tapauksessa ei olla sitä langattomana saatu toimimaan. Toivotaan, että huomenna tuleva antenni sopii ja saadaan vehje asennettua talliin. Tänään poikkesin apteekissa, käteen tarttui pesubetadine ja suolihuuhtelupussi. (Mitä hiivattua sillä tehdään? Ai niin, jos varsapihka ei tule, niin huuhdotaan. Millä? KVG!) Vielä pitää hakea tammanmaidon vastiketta, ternimaidon selvitin jo ja sitä löytyy vähän yhdeltä tallilta tässä lähialueella. Pirtevan suureläinpäivystyksen numeronkin olen tarkastanut olevan oikein puhelimen muistissa. Onko vielä jotain oleellista, mikä on unohtunut? Niin ne pahuksen oljet karsinaan! Ne olin ajatellut hakea jo alkuviikosta, mutta sovittiin kuitenkin haku ensi viikolle, mutta ei taida mun hermo kestää, pakko käydä ne jo huomenna hakemassa. Ihanaa, kun melkein naapurista löytyy pikkupaaleissa, niin on kätevä käsitellä, eikä tarvitse ulkona säilyttää paalia.

Maanantaina tulee kaivinkone siivoamaan tarhan ja laitetaan sinne uusi pinta, niin on varsalla puhdas ulkoilupaikka sitten, kun päästään niihin hommiin. Tammalta otettiin jo lauantaina kengät pois, kun alkoi vähän kerätä takasiin nestettä, eikä enää viitsi niitä pitkään kannatella. Ajattelin, että pääsee helpommalla, kun ottaa ajoissa pois, rouva kun muutenkin tykkää nojailla kengityksessä.

Nyt vaan peukut pystyyn, että kaikki sujuu hyvin. Tamma on ainakin rauhoittunut viikon aikana valtavasti normaalista olotilastaan ja ruokahalu on tosiaan pienentynyt. Öisin ei enää heinääkään mene läheskään niin paljon, kuin aiemmin.

Kamerakin jäi talliin, joten tarvii kuvat lisätä sitten huomenna. Mutta näissä paniikkitunnelmissa täällä jatketaan. Miten onkin mahdollista, että järkevä (ainakin omasta mielestään?) sekoaa tässä määrin. :D