TAMMAVARSA! Pitkäkoipinen, reipas ja rohkea läsipää!

Kuvat kertoo enemmän, kuin tuhat sanaa. Täällä ollaan onnesta mykkyrällä ja mikäpä on ollessa.

Aamulla 10.4. bongasin vihdoin ne oikeat vahatipat. Kysyin jo Jonnalta, tuleeko kaveriksi yöllä odotettavissa olevaa varsontaa päivystämään. Iltapäivällä, kun laitoin päiväheinät oli tamma ihan rauhallinen. Mentiin lasten kanssa tekemään ruokaa sisälle.
Kun ruoka oli valmis ja pöytä katettu, soitti Jonna tallilta, että hän just tuli ja nyt se varsa taitaa tulla!


Tuli sitten kiire talliin. Komensin lapset pukemaan päälleen ja tulemaan perästä. Itse tajusin sentään laittaa huonomman takin päälle.

Lippe seisoi tarhassa ja varsan etukavio pilkotti jo. Ei tainnut tamma tajuta, että mitä tapahtuu. Raahattiin puoliväkisin rouva sisään karsinaan, mun aivot raksutti täysillä, että onko kaikki hyvin. Tamma vaan huuteli kavereiden perään ja olis halunnut takas ulos. Kellonaikaa kysyin Jonnalta oli 58 jotain? Annettiin tamman pyöriä karsinassa ja seurattiin päältä. Lapsetkin tuli talliin ja kiipesivät karsinan laidalle katsomaan.

 Kun melkein puoli tuntia oli mennyt, eikä mainittavasti tilanne edistynyt, alkoi huolestuttaa. Onneksi sentään toinen kavio jo näkyi ja muutama vilahdus pienestä turvastakin oli bongattu, niin tiesi, että varsa on oikeassa asennossa.

Reilun puolen tunnin ponnistelujen jälkeen alkoi huolestuttaa vielä enemmän, poltot alkoi lyhentyä. Onneksi tamma jo älysi niiden aikana käydä maate ja työntää. Päätin, että nyt autetaan: otin varsan etujaloista kiinni ja roikuin täydellä voimalla, ettei aina supistuksen välillä varsa liukunut takaisin.

Joskus ehkä noin 17 aikoihin oli varsa syntynyt, oma
ajantaju hävisi. Napanuora katkesi ennen kuin veri istukasta oli mennyt varsalle, ja pikkuneiti oli valtavassa punaisessa lammikossa. Siinä vaiheessa pyysin varuulta Leaa (joka oli tullut, että lähdettäisiin käymään pikaseen Ikeassa) soittamaan ell, että onko aihetta huoleen. Tarkastin sitten, että mistä kohtaa varsan puolelta nuora on poikki. Hyvältä näytti, kaikki siis ok.

Varsa oli heti alkuun reipas, alkoi imeä kaikkea mahdollista heti synnyttyään ja alle tunnin iässä nousi jaloilleen. Maitobaarikin löytyi pitkän etsinnän jälkeen. Hankalaa suunnistamisesta teki se, että varsan koivet on tooooosi pitkät. Taitaa tulla iso tamma tästä.

Omaan silmään jalka-asennot näyttää hyviltä, kulmaukset on hienot ja kaikki kohdillaan. Täyden kympin tammavarsa!