Voi elämää ja kiirettä, Larsauutisia!

Ei millään meinaa päivissä aika riittää. Lissu kasvaa ja kasvaa ja kasvaa... Ainakin mahanympärys ja kaulan paksuus ja onhan tuota säkäkorkeuttakin tullut mukavasti. Tytöt tallilla sanoi, että eivät oo koskaan nähneet yhtä lihavaa varsaa. Tarvii varmasti ottaa kuvaa aiheesta. Omaan silmään on oikein sopiva, massava varsa. Tuttu, joka on I.P. Lentoa hoitanut joskus kertoi, että ilmeessä on paljon samaa kuin isässään.

Lissulle tulee pikkuveli tai -sisko ensi juhannuksen tienoolla, tällä kertaa Larsista ja saadaan kertaus suoraan Vieteriin. Nyt vaan peukut pystyyn, että varsa on yhtä hieno, kuin Lissukin.

Ei olla kauheasti ehditty touhuta ja harrastaa, mitä nyt päivittäiset talutukset ulos ja sisään. Lissulla alkaa olla vähän virtaskaa, enää ei kävele niin sievästi kuin aiemmin. Jarruttaa kyllä kun riimusta pidättää, mutta aika herkästi keksii syyn lähteä raville.  Jos hakisi sen kameran ja lähtisi metsästämään syysotoksia hevosista, niin saadaan tännekin päivitettyä kuvaa.

Käsihevostelua ja matkustelua mamman kanssa

Muutama ilta sitten päätettiin pukea Lippelle antiikkivaljaat ja laittaa koppakärryt perään. (Kun vihdoin saatiin renkaanlaakerit vaihdettua. ) Lea auttoi valjastuksessa, päänraaputuksia aiheutti solkien puuttuminen, piti vähän soveltaa, että saatiin kaikki remelit edes joten kuten kiinni. Lea päätti paeta paikalta, kun lähdettiin liikkeelle. Epäili, että ainakin antiikkiset ohjat katkeaa, jollei valjastus petä.

Lissu kulki riimussa käsihevosena ja Lippe veti kärryjä korvat hörössä. Pysyi jopa juuri ja juuri käynnissä, kotiin päin ei oikein meinannut käyntiä enää löytyä, mutta kyllä huomaa, että tammalla on ajettu nuorena. Rouva kääntää niin pienessä tilassa, että en olis uskonut. Lissu kulki iloisesti mukana, kuin olisi ennenkin ollut käsihevosena, ei mitään ongelmaa. Tällä kertaa ei vielä autoja kohdattu, ehkä hyvä niin, jää jotain jännitettävää emännälle seuraavaan kertaan.

Sunnuntaina Lippe näytti kiiman ja maanantaina mentiin oriasemalle. Lissu käveli reippaasti autoon iltaruoan houkuttelemana ja seisoi siellä siivoste sillä aikaa, kun emänsä antoi odotuttaa itseän. (Lippe kyllästyi viime kesänä ajeluun, eikä enää halua mennä autoon vaikka aiemmin sen alta on suurin piirtein saanut juosta pois, kun on lastautunut niin reippaasti. Täytyy sanoa, että vähän ottaa päähän, meinaan tuollaista itsepäistä tammaa onkin kiva lastata, kun se sanoo, että en mene ja olishan se kiva, kun näyttäisi hyvää mallia varsalleen.)

Matka sujui hyvin, varsuli seisoi nätisti omalla puolellaan ja katseli maisemia. Perillä saatiin tammat rauhassa ulos autosta ja talutettiin talliin, Lissu oli kuin vanha tekijä, suoraan karsinaan ja syömään heiniä. Kyllä sain taas todeta, että on mulla fiksu varsa. Ja sanotaan suoraan, että jos ei olisi noin hieno ja fiksu, niin ei me sinne oriasemalle oltais mentykään.

Tiistaina ultrattiin, mutta se pahuksen kiima oli jo ohi. Nyt ovat sitten molemmat asemalla odottelemassa, että päästään asiassa eteen päin. Tällä kertaa orivaihtoehtoina olivat viimekesän toinen vaihtoehto Liising ja poikansa Lars. Liisingistä itsestään tykkäsin enemmän, mutta sukunsa puolesta Lars oli houkuttelevampi. Saapa vaan nähdä mimmosta itsepäistä sonnia olen tekemässä, kun kertaus tulee tällä kertaa Vieteriin. Mutta itsepäisistä hevosistahan mä tykkään, kun olen itsekin tällainen kovapää.

Lissua on kehuttu isokokoiseksi ja kuulemma huomaa, että sitä on paljon käsitelty. Mulla taas ihan tyhjä fiilis, kun tammat ei oo kotona, niiden kanssa on niin kiva puuhata. Ei millään malttais odottaa, että pääsee varsan ajo-opettamaan.

Estehyppelyä ja omatoimisuutta

Pitäähän sitä keksiä pientä puuhaa varsalle. Yhtenä päivänä päätettiin sitten irtohyppyyttää Lissu. Emä edellä, Lissu perässä - mikään ei voi mennä pieleen. Paitsi että voi. Lissu onkin alkanut vähän saada omaa päätä ja päätti kolme kertaa mennä kentän langoista läpi ja lähteä laitumelle juoksentelemaan kesken irtohypytyksen. Sieltä laitsalta sitten molempia pyydystettiin, kun eihän nyt Lippe voinut varsaansa jättää, vaan rynni perään.

 

Ai että olikin kivaa kirmata uudella laitumella! 

Lissu-neiti on muuttunut "pikkuvauvasta" touhukkaaksi kakaraksi, metsälenkillä se painoi emän edellä niin, että ratsastajalla oli täysi työ pidellä tammaa, kun se yritti rynniä varsansa perässä. Lissun naaman värityskin on tummunut reilusti, korvien taukset on lähes mustat. Saapa nähdä minkälainen on lopullinen väritys:

Ja lopuksi vielä tyylinäyte:

Upea varsa, kauniit suorat liikkeet. Täytyy yrittää ottaa liikkeessä kuva suoraan edestä tänne blogiinkin. Kyllä emäntä on ylpeä pikkuneidistä. 

Laidunkausi aloitettu, kohta ikää jo 2 kk

Aurinko paistaa ja Lissu kasvaa kohisten. Vuoron perään nousee peppu ja säkä, runkoonkin on tullut pituutta ja tilavuutta,säkäkorkeus on jo 113 cm. Päivittäin kuljetaan ulos ja sisään laitumelta, neiti osaa jo kulkea sievästi vierellä taluttaessa, jopa portilla mennään asiallisesti, vaikka emäntä säheltää lankojen kanssa emän jyrätessä lähimmälle ruohotupolle.

Laitoinpa tuonne suokkiryhmään kuvan, jossa oltiin puettu Lissun selkään Elsa-miniponin satula. Lähinnä sillä ajatuksella, kun noin pieniä totutteluvaljaita ei ole ja aika hauskaltahan tuo "sopivan" kokoinen satula näyttää pikkuvarsan selässä. Ihmeekseni muutamat eivät voineet käsittää, miksi varsalla on jo satula. Arvasin kyllä, että kritiikkiä tulee, mutta mikä siitä satulasta tekee niin "haitallisen"? Joku oli sitä mieltä, että varsojen pitää saada olla varsoja. Kyllä, ihan totta, suurimman osan ajastaan Lissu vietää emänsä kanssa vauvanelämää, mutta onhan paljon helpompi toimia käsitellyn  varsan kanssa, kuin käsittelemättömän.

Lissu on luonteeltaan osoittautunut luottavaiseksi ja rauhalliseksi. Ohiajavalle traktorille pitää hirnua ja kaikki lasten  ja koirien touhut otetaan vastaan rauhallisesti. Kuvattiin Jonnan kanssa videolle vähän touhuilua, Jonna editoi Youtubeen: Lissu vajaa 2kk

Pidetäänkö varsalle kastajaiset?

Jeee, Hippoksen tietokantaan on tullut neidin nimi. https://heppa.hippos.fi/heppa/horse/FamilyInfo,horsesFamily.$DirectLink.sdirect?sp=l2987903035189775070
Julkistetaan se nyt täälläkin:

Lento-Lintu 

Toivotaan että nimi siivittää tamman kunnon vauhtiin, kunhan kasvaa ja aletaan reenaamaan. Ehkä hieman tylsän perinteinen nimivaihtoehto, mutta kunnioittaa vanhempia.

Sain eilen FB:ssä yksityisviestillä ihanan kuvan. Se oli ilman mitään viestiä, mutta tajusin heti, mikä varsa kuvassa on. Yhdennäköisyys Lissuun on valtava:  

Lippehän se siinä. Ihana yllätys, kiitos Virpi! 

Kohta kuukausi varsaneloa

Huomenna täyttää pikkuneiti kuukauden. Sain jopa alkuviikosta laitettua varsomisilmoituksen Hevosjalostusliittoon nimiehdotuksineen, varsan kutsumanimi on nyt Lissu, saas nähdä meneekö nimiehdotus läpi, luulisi menevän, kun on ihan perus, eikä ainakaan sukupostin haulla löytynyt toista samannimistä.

Ollaan varsan kanssa touhuttu jotain melkein joka päivä. Jos ei muuta, niin vähän silitelty ja rapsuteltu, kavioita hipsuteltu. Neiti kasvaa hurjaa vauhtia, tänään pitkällisen jahtaamisen jälkeen sain neidin kiinni ja puin puolitoista viikkoa sitten ostamani sadeloimen sille päälle. Ja kas, loimi oli kutistunut noin viisi senttiä pituudessa! Taitaa olla Lippen maito kermaa. Loimi on ehkä liioittelua, mutta en halua varsaa sisällä seisottaa ja kun lupaili koko päivälle sadekuuroja, niin saapahan ainakin lisää käsittelyä, kun puetaan ja riisutaan mokoma loimi.

Eilen Lippe pääsi ekaa kertaa mammaloman jälkeen ratsun hommiin kentälle. Laitettiin langat, ettei varsa karkaa ja Jonna kiipesi selkään. Rouva nautti silmin nähden ja varsa kaahaili mukana. Yksi yhteentörmäyskin tuli, kun Lissu ei älynnyt jarruttaa ajoissa, sen jälkeen osasi jo varoa. Oli kyllä ilo silmälle, kun tammukoista näki, että hauskaa on.

Ja Youtubesta löytyy pätkä videomateriaalia: https://www.youtube.com/watch?v=JBHcc-IriwM

Varsaelämää

Neitokainen tänään kokonaista 20 päivää. Korkeutta tuntuu tulleen huimasti lisää, syntyessään yletti säkä tuohon lonkkaluun kohdalle, nyt jo navan korkeudella. Taitaa Lippellä olla kermaista maitoa, vaan kyllä sitä vahvasti ruokitaankin. Varsalla on alkanut käsittelykoulu. Jo kolmena päivänä ollaan laitettu riimu ja liina ja menty tuonne laitumelle ihmettelemään emän kanssa. Ekalla kerralla Lippe oli MissJyrä2014 ja esitti myös hepulit, eikä lapsukaisensa huonommaksi halunnut jäädä, veti taluttajansa mahalleen. Toinen kerta mentiinkin jo vähän hillitymmin, hieman piti varsan taas tempasta, sen verran, että taas oli mahamyyry taattu. Mistä noin pienellä varsalla on niin paljon voimaa? Eilen mentiin taas, nyt selvittiin jo ihan kunnialla, emä keskittyi syömiseen ja neitokainen maisemien ihmettelyyn. Kovin reipas ja itsenäinen tämä varsa on, kävelee ihan tyytyväisenä kauas emästään ja juoksee pitkiä lenkkejä emän ympärillä. Käyttöksellään lupailee myös sitä kovaa päätä, ollaankin naurettu, että sitä saa mitä tilaa, emäänsä on tullut.

27.4.2014

29.4.2014

Keväthuumaa. Harmi kun kuvaaja ei ehtinyt kuvata tätä edeltänyttä lennokasta asentoa. 

Ilmeet kertoo kaiken.